Jalkapallo - elämää suurempi nautinto

Pitihän se arvata, ettei kesäkuun tentteihin luvusta tule yhtään mitään, kun samaan aikaan pelataan kenties maailman jaloimman urheilulajin maailmanmestaruudesta. Omaksi ilokseni voin todeta, että tiistain Ecuador ottelussa mestarisuosikkini Saksa sai puolustuksensa toimimaan ja pelasi turnauksen kokonaisvaltaisesti parasta jalkapalloa. Vaikka veikkaukset meneekin uusiksi, toinen ilon aihe on Ruotsin tuleva putoaminen kisoista. Itse olisin henkilökohtaisesti odottanut ennemmin Saksa-Englanti -peliä, mutta hyväksyn tulevan koitoksen kyllä. Ei sillä, että minulla olisi joitain skandinaavista perhettä loukkaavia antipatioita läntistä naapuriamme kohtaan, mutta ihan kaikkea ei kuitenkaan urheilun saralla samana vuonna yhdelle maalle tarvitse suoda.

Tänään E-lohkossa koetaan kisojen oikeudenmukaisin asia, kun Italia tippuu jatkosta. Kukaan lauantain USA-ottelun nähnyt ei voi olla eri mieltä kanssani. Fifan tulisi ottaa Daniele De Rossilta pelaajalisenssi pois loppuiäksi. Tuollaiset umpi-idiootit vievät lajin seuraamisesta kaiken ilon ja saavat lajia seuraamattomat rinnastamaan jalkapallon virheellisesti väkivaltaviihteeseen. Osittain syy oli puusilmäisen tuomarin, osittain kaatumatautisten tottien, mutta kyseinen peli ei ollut jalkapalloa, vaan järkyttävyydessään jotain ihan muuta.

Onneksi tulevana lauantaina alkavat todelliset pelit, joista vain voittajat muistetaan. Yllätyksiäkin tullaan kokemaan, mikä on yksi asia, joka tekee jalkapallon seuraamisesta antoisaa. Sanokaa minun sanoneeni, mutta kisojen alun parhaiten aloittanut Argentiina tulee kaatumaan Meksikoa vastaan. Toivon mukaan peli ratkeaa pelaamalla, eikä tuomaroimalla tai näyttelemällä, joka on kenties verta kiehuttavin asia, jota jalkapallokentällä voi tehdä.

Tämän pallistisen jutun päätän toivottamalla itse kullekin mukavaa ja turvallista juhannusta. Ne, jotka yo-kylässä grillaavat, varokaa mölkyssä Jipsun itse tekemää palikkaa, josta saa miinus viisi pistettä. Itse suuntaan Mansesteriin parin tunnin päästä lähtevällä junalla. Lepoa ja rakkautta kaikille.

Virvatulia esineiden maailmasta

Se on pääsykoekirjani otsikko. Lukeminen etenee miten etenee, se on nyt sivuseikka. Haluan vain ehdottomasti jakaa teidän kanssanne osia kulttuuriantropologian professorin Ilmari Vesterisen erinomaisen tieteellisestä artikkelista, joka käsittelee esinepelejä:

"Jotkin esineet vaativat tietyn palautumisajan, jotta ne voidaan ottaa uudelleen käyttöön. Palautumisaika on esineen ominaispiirre. Palautuessaan esine kokoaa itsensä. Vaatteet vaativat normaalisti kahdeksan tunnin palautumisajan, jotta ne voidaan jälleen ottaa käyttöön. Kengät vaativat palautuakseen kuivumisajan, vähintään yön."

Vesterisen mukaan miesten esineet, kuten tv:t, stereot ja sellaiset ovat yleensä mustia, ja naisten esineet kuten kodinkoneet (!) ovat yleensä valkoisia. Köhöm.

Ja tiesittekös, että amishit eivät salli talojen keskuslämmitystä eivätkä kotiin asennettuja puhelimia tai traktoreita peltotöissä, mutta vesisängyt ovat ihan okei, ne on ihan fine?

Toinen kirjan toimittajista, etnologian professori Bo Lönnqvist, on kirjoittanut kirjaan artikkelin miesten alusvaatteista erotiikan kontekstissa. Pelottavaa artikkelissa ei suinkaan ole laaja kuvaosio, vaan lopussa oleva viittaus lähteenä käytettyyn 200 esineen kokoelmaan, joka on kirjoittajan hallussa. Yli 200 alushousut?

Millaiseen laitokseen minä oikein olen pyrkimässä...