Hyvyyden ja onnen resepti erään antropologin mukaan

En taas malta olla lainaamatta teille pätkää yhdestä tenttikirjastani:


"(...) Minne hyvänsä Arthur veikin pöytänsä, hänen jalo seurueensa pysyi iloisena ja voittamattoma. Nykyisinkin voimakkaat, rikkaat, hyvät ja onnelliset kansakunnat tekevät tällä tavalla. Kansat, luokat, suvut ja yksilöt rikastuvat, mutteivät saavuta onnea ennen kuin istahtavat ritarien lailla yhteisten rikkauksiensa ympärille. Ei ole mitään syytä etsiä hyvyyttä ja onnea kaukaa. Se löytyy pakotetusta rauhasta, yleisten ja yksityisten töiden tasapainoisesta rytmistä, eteenpäin jakamista varten varastoidusta varallisuudesta, keskinäisestä kunnioituksesta ja vastavuoroisesta anteliaisuudesta, jota koulutus voi suoda."



Marcel Mauss: Lahja. (1923, suom. 1999)


Kirja on eräs antropologian klassikoista ja itse asiassa aika kiinnostava. Perusidea kirjassa on se, että pyyteetöntä lahjaa ei ole olemassa. Yllä oleva lainaus on aivan kirjan lopusta eikä sinällään keskeinen kirjan idean tai tenttini kannalta, mutta historioitsija (ja myös romantikko) minussa heräsi sen kohdalla. Ajatus on kaunis, mutta kuka nykyään kirjoittaisi onnen tulevan pakotetusta rauhasta? Eikös ne koonneet Kansainliittoa noihin aikoihin? Ja miten koulutus liittyy anteliaisuuteen?