Minne menet, Marianne

Testataanpa kirjastoblogaamista, kun lukusalin kapasiteetti on ylittynyt.

Ranskassa käydään vaaliuurnilla tulevana sunnuntaina toivottavasti ahkerasti, jotta presidentiksi valitaan ensi kertaa nainen. Puhdistaisi patriarkaalisen yhteiskunnan homeisia nurkkia kummasti. Mahdollisuus muutokseen on olemassa, sillä uusia rekisteröityneitä äänestäjiä on tullut päivittäin lisää. Useat mielipidemittarit povaavat toiselle kierrokselle kuitenkin kahta miestä, François Bayrouta ja Nicolas Sarkozya. Edellinen koki tänään kohtalaisen arvovaltatappion, kun tuoreimmassa Le Parisienissa Sarkozya avoimesti tukemaan asettuu maan entinen presidentti Valéry Giscard d'Estaing, joka perusti aikanaan Bayroun edustaman puolueen. Tämä saattaa olla positiivinen asia myös Royalille.

Mielipidemittausten tuloksia analysoitaessa on syytä aina muistaa suuri prosenttiosuus, jota edustaa vielä kantaansa miettivät äänestäjät. Heissä on suuri osa potentiaalisia "royalisteja". Vaalien villikortti on vanha parta, edellisten vaalien tosiasiallinen yllättäjä, Jean-Marie Le Pen. Hänen kannattajakuntansa on laajentunut entisestään, mikä on aina uhka vapaalle demokratialle.

Vaaleja leimaa Ranskalle tyypilliseen tapaan keskustelun keskittyminen sisäpoliittisiin asioihin ja erityisesti pyrkimykseen määrittää "ranskalainen identiteetti" uudelleen. Kuulostaa populistiselta ja melkoisen keinotekoiselta ulkopuoliselta, mutta melko ymmärrettävältä, jos ottaa huomioon ulko- ja Europoliittisen keskustelun, jota Ranska on istuvan presidentin aikana käynyt. Suhteet Yhdysvaltoihin eivät ole lämpimimmillään, lähi-idän tilanteeseen ei uskalleta ottaa vaalien alla kantaa ja Euroopan Unioni on mörkö, jota on syytä välttää peilattuna perustuslaillisen kansanäänestyksen tulosta vasten.

Vaalisloganit kunkin osalta on syytä vielä lopuksi mainita. Niistä voi sitten kukin vetää johtopäätöksensä.

François Bayrou "La France de toutes nos forces" - Kaikkien voimavarojemme Ranska. Melkoisen keskusta-oikeistolaista.

Nicolas Sarkozy "Ensemle tout devient possible" - Yhdessä kaikki on mahdollista. Normaalia oikeistopopulismia.

Ségolène Royal "Plus juste, la France sera plus forte" - Oikeudenmukaisempana Ranska on vahvempi. Sopii sosialisteille.

Jean-Marie Le Pen "Tous ensemble relevons notre France" - Yhdessä vapautamme meidän Ranskan. Populismia äärioikeistolaisittain.

Voehan vuotos

No niin. Hallitusohjelmasta ollaan saatu muutamia otteita, eikä hyvältä vaikuta. Vihreät ovat ottamassa ristikseen lisäydinvoiman, väljät vesilait (vaikkei Vuotoksen tapausta avattaisikaan, moni muu kestämätön ratkaisu on mahdollisesti tuloillaan) ja melkoisen ympäripyöreän ilmaisun mitä tulee EU/ETA-alueen ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksuihin. Suhtaudun myös varauksella "Huippuyliopisto"-hankkeeseen sekä uuteen "superministeriöön", joka aiheuttaa märkiä unia sekä elinkeinoelämän huipulla että duunarien keskuudessa. Paha vaan, että jälkimmäisten (sekä heidän lasten) sängyt kastelee epävarman tulevaisuuden peloissa sama neste, mikä virtaa ensiksi mainittujen korvien välissä.

Ministerisalkkuja en ala arvuutella muulta osin kuin ulkoministerin osalta. Sale se ei ole, vaan hän tyytynee unilukkaroimaan puhemiehen pallilta. Sen sijaan Merikasarmin ylijohtoon kavunnee meidän mies, linjanvetäjä, parlamentaarikko jo vuodesta 1975. Valtioneuvoston kokemusta hällä jo on. Puhumattakaan ulkoasiainvaliokunnan 16-vuotisesta jäsenyydestä 4-vuotisen varajäsenyyden kera. Villi hevonen, myönnän, enkä ehkä haluaisi siihen uskoa itsekään, mutta kun kerran kokoomus pestin itselleen sai, tähän pelimerkkini veikkausmielessä pilke silmäkulmassa sijoitan. Huomenna se selviää. Jollain tavalla valinnan voisi jopa ymmärtää, jos ajatellaan, että 36 vuotta tämän vaalikauden päättyessä Arkadianmäellä heiluneelle aikuisen naisen ex-heilalle halutaan antaa jokin merkittävä posti ennen eläköitymistään. Siis ymmärtämään ainoastaan hyvä veli -logiikan valossa. Muutenhan tuossa ei ole mitään järkeä. Jos kohta tulee olemaan porvarillisessa pahoinvointivaltiossakaan.