Hoplaa. Tuli tässä mieleen, jotta syssymmällä voitaisiin alkaa hyödyntää tätä(kin) kanavaa vertaistukimuotona, kun suurin osa meistä gradunsa pariin palailee. Eikä välttämättä tee huonoa nuorukaistenkaan seurata ja miksei osallistuakin tulikuumaan tutkimukselliseen keskusteluun. Kaikki voittaa. Rohkeasti vaan ihan mitä vaan juttua tänne kaikkien luettavaksi - ei tarvitse olla viimeisen päälle hioutunutta metodista pohdintaa, vaan kysymyksiä, avautumisia, huolia, murheita, turhia toiveita. Ja muut kommentoivat, keskustelevat, ottavat osaa, jakavat turhautumistaan koko projektiin tai ihan mitä vaan.
Kun nyt tällainen blogi on olemassa, miksei sitä voisi näinkin hyötykäyttää. Totta kai toivon, että tapaamme lihana ja verenä ja pistämme gradupiirin pyörimään syksyllä kunnolla, kun alkaa taas seminaaritöiden palauttelu tai yleinen ahdistus aiheenvalinnan vaikeudesta ja omasta näennäisestä riittämättömyydestä.
Loppuun sitaatti Karvosen kotiseudun tiedepiireiltä (älkää ottako ohjenuoraksenne):
"Steal from one and it´s plagiarism. Steal from two and it´s research. Steal from fifty and it´s scholarship."
-Lähde: Lähdetekniikka poliittisessa historiassa 1/2003.
Kun nyt tällainen blogi on olemassa, miksei sitä voisi näinkin hyötykäyttää. Totta kai toivon, että tapaamme lihana ja verenä ja pistämme gradupiirin pyörimään syksyllä kunnolla, kun alkaa taas seminaaritöiden palauttelu tai yleinen ahdistus aiheenvalinnan vaikeudesta ja omasta näennäisestä riittämättömyydestä.
Loppuun sitaatti Karvosen kotiseudun tiedepiireiltä (älkää ottako ohjenuoraksenne):
"Steal from one and it´s plagiarism. Steal from two and it´s research. Steal from fifty and it´s scholarship."
-Lähde: Lähdetekniikka poliittisessa historiassa 1/2003.
3 kommenttia:
Hyvä idis! Pitää vaan aktivoida kaikki jäsenet näin kesän jälkeen. G-ahdistus alkaa painaa yhä enemmän mitä lähemmäksi syyskuu tulee...
Voi totta kai, eiköhän veivimankeli ole loistava keino lievittää graduahdistusta. Tosin: olen monta kertaa miettinyt tänne avautumista eri jutuista graduun liittyen, mutta jotenkin vain on tuntunut etten osaa muotoilla ahdistusta ja ongelmia tekstiksi. Jos ongelmat olisivat enemmän konkreettisia, niin niistä olisi helpompi kirjoittaa, mutta ihan puhdas kyvyttömyyden tunne on aika vaikea muotoilla sanoiksi...
Esimerkiksi nyt se, että minun pitäisi kiireesti viedä Myllyntaukselle luettavaksi eka lukuni ja keskustella samalla jatkosta. Luku odottaa viimeistelyä, jota lykkään ja lykkään, koska ajatus proffan luo menosta on himppa pelottava. Olen kyllä luetuttanut tekstiäni parilla ihmisellä, mutta Mylläri on eri asia, hui. Hänelle paperin vieminen tarkoittaa, että olen muka saanut jotain aikaan graduni kanssa, että kokonaista yksi luku olisi melkein valmis. Se on pelottava ajatus. Ihana mutta pelottava. Niinpä jatkan toista lukua ja jätän ekan luvun ikuisesti vähän kesken, niin ettei sitä tarvitse viedä minnekään. Rakentava ratkaisu.
Loputtomiin ei liene mielekästä lykätä luvun viemistä Timpalle, sillä valmiiksihan sitä ei kukaan oleta itsenäisesti olevan. Sitten kun lukuja on useampi ja tarkastuskierros häämöttää, on syytä säikähtää valmistumisen läheisyyttä. Jotta sinne pääsee, on hyvä palauttaa lukuja ja keskustella niistä. Ei Myllyntaus ole pelottava, tavallinen kuolevainen se on meidän muiden joukossa. Mielipiteiltään saattaa olla tarpeettoman ehdoton.
Käy nyt hyvä ystävä siellä Timon kammiossa ennen kuin Keskiseen Suomeen karkaat.
Lähetä kommentti