Pettymys on kova - ja hyvä niin. Näin sanoi Suomisen Tapsa ja siinäpä se minun mielenkuvani näin pari minuuttia loppuvihellyksen jälkeen kiteytyykin. Ei mennyt veikkaukset nappiin, eikä ole suosikkini finaalissa. Tällaista on jalkapallo. Elämä jatkukoon. Italia kaatukoon.
Analyysi jää lyhyeen tältä erää. Takki on tyhjä.
Analyysi jää lyhyeen tältä erää. Takki on tyhjä.
2 kommenttia:
Itse olin melkein lyöty muutamaa minuuttia ennen loppuvihellystä, ajattelin että Saksa voittaa taas jollain räkämaalilla ja moukan tuurilla... mielettömät maalit lopussa. Kaksi loistavaa, Italia ja Ranska kohtaavat finaalissa ja kruunaavat kisat. Vola Italia Vola!
Saksa ei ole näissä kisoissa yhtään peliä ratkaissut räkämaalilla. Ok. Siitä yhdestä voidaan olla montaa mieltä, mutta sekin oli voittona ansaittu. Sen sijaan mainitsemasi maat tekevät räkämaalailusta ja moukan tuurista taidetta. Tai sitten vaan sattuvat - hups - kaatumaan kuudentoista sisällä ja peli ratkeaa siihen.
Toisaalta sellaista on palloilu. Se kumpi on loppuvihellystä ennen tehnyt enemmän maaleja voittaa. Jatkoaika oli molemmilta pirteätä peliä, kumpi vaan olisi voinut voittaa. Italia oli tällä kertaa pari piirua parempi. Valitettavasti.
Pysyn silti mestarisuosikkini takana, ja olen erittäin tyytyväinen siihen peliin, jonka Klinsmann on joukkueeseen luonut. Hyökkäyspelisuuntautunut Saksa. Ei paremmasta väliä.
Sunnuntaina joutunen solidaarisuussyistä - ja siitä tosiasiasta, että lukuunottamatta välieräpeliä, Italia ei ansaitsisi paikkaansa finaalissa - toteamaan:
Allez les Bleus!
Lähetä kommentti