Vypadá do špatně

Böömin kielen opintoni etenevät kuin kansalaisoikeudet normalisaation aikana, mutta eteenpäin mennään, kuten kuuluisa mummo hangessa huhujen mukaan on todennut. Otsake taipuu vapaasti kääntäen "asiat näyttää huonolta" - korjaa, Jipsukka, jos olen väärässä. Viittaan tällä taannoin palavan kapitalismin kritiikin sävyttämään avautumiseeni akateemisen dialogin näköalattomuudesta ja yksipuolisuudesta tämän päivän Suomessa. Rakenteellisia muutospaineita on monessa suhteessa, mutta kehitys ei palvele tarkoitustaan, jos yksittäisille toimijoille annetaan liikaa valtaa, eikä rakentavaa keskustelua käydä. Muotisanoja viljelemällä saati suuria nimiä pudottelemalla ei saada aikaan muuta kuin änkyröintiä ja poteroiden kaivamista suohon. Yliopistojen yhteenliittymät ja hallinnollinen hienosäätö ei hyödytä pitkällä aikavälillä mitään, elleivät eri alueiden toimijat käy keskenään avointa keskustelua ja ole valmiita ajamaan yhdessä valveutuneiden poliitikkojen (jos sellaisia on) yliopistojen perusrahoituksen kuntoon saattamista. Siinä pitää olla valmis pistämään itsensä likoon useaksi vaalikaudeksi. Kauhukuva on, että elinkeinoelämä saa liikaa valtaa tutkimuksen ohjaamisessa tarkoitusperiinsä, eikä siinä kehityksessä ole montakaan voittajaa humanistien keskuudessa. Jos kohta on alueellisesti muualla kuin Vantaanjokilaaksossa, elleivät maakuntayliopistot käy keskenään kehityskeskusteluita yhdessä pääkaupunkiseudun kanssa. Kaikki toimintamallit ja -muodot on otettava huomioon, eikä pidä jäädä näppäilemään oman mallinsa kanssa yksin ja huomata kymmenen vuoden päästä, että ehkä sille dialogille olisi aikanaan ollut paikkansakin.

Minua henkilökohtaisesti korpeaa messiaanisen statuksen antaminen yksittäisille toimijoille ja tätä kautta kaikki raportit, mitä nämä vapahtajat suoltavatkaan, otetaan jumalan sanana. Eräs esimerkki tästä on Himpen visio, joka ilman kriittistä tarkastelua johtaa väärä pää edellä puuhun kiipeävän valtioneuvoston antamaan mandaatin markkinavoimille tuomaan ohjausvaikutuksiaan "Huippuyliopiston" kautta Suomen akateemiseen yhteisöön, mikäli sellaista edes on. "Huippuyliopisto" -hankkeessa on omat hyvät puolensa, mutta ilman kunnon avointa akateemista ja yhteiskunnallista keskustelua yliopistojen rahoitustavat vääristyvät. Yliopistoja ei voida, eikä pidäkään Suomessa, tasapäistää, mutta tasa-arvo laadukkaan perustutkimuksen tekemiseen on ylläpidettävä vastakin.

Kaiken tämän pessimismiltä kalskahtavan realismin keskellä on syytä muistaa, ettei kaikki maailmassa ole himasenpekkoja. Tämän meille kertokoon vuonna 1919 syntynyt folk-laulaja Katie Lee laulussaan "Will to Fail". Mukavaa viikonloppua kaikesta huolimatta.