Brittifutista

Nyt sekin on sitten tehty. Kävin katsomassa ensimmäistä kertaa elämässäni brittiläistä jalkapalloa ihan livenä stadionilla. Ottelu ei kyllä ollut ehkä kaikkein parhaimmasta päästä, Newcastle - Everton, mutta kaiken kaikkiaan se oli kokemisen arvoinen elämys. Vasta stadionilla sen tajusi, kuinka paljon jalkapallo todella merkitsee englantilaisille. Kun katsoo peliä yhdessä 51 000:n ihmisen kanssa, on tunnelma aivan eri luokkaa kuin yksin kotisohvalla tai pubin jättiscreeniä tapittaessa. Toisaalta pitää kyllä myöntää, että odotin hieman enemmän, mutta niin se taitaa aina olla; liian suuret odotukset saavat vain pettymään.

Aloitimme päivän brittiläiseen tyyliin tietysti pubin puolelta ja ei aivan minkä tahansa, vaan stadionin ytimestä Shearer´s:sistä. Siellä oli sitten kiva juoda kallista kaljaa ja ladata hieman ottelutunnelmaa. Aluksi näytti siltä, että olimme valinneet väärän paikan, sillä pubin olivat vallanneet pukuherrat erivärisine kravatteineen. Onneksi aitioiden ovet ja ilmaiset kaljahanat kutsuivat heitä oraakkeleiden lailla ja pian heidän läsnäolonsa oli vain pelkkä muisto. Sitten saapuivatkin todelliset fanit raitapaitoineen ja huiveineen, go Magbies, go. Tästä huolimatta päätimme mennä hyvissä ajoin stadionille, sillä halusimme nähdä hieman lämmittelyä ja ottaa kuvia, mutta ei siellä hirveästi muita siihen aikaan vielä kökkinyt. Näyttikin siltä, että kaikki muut saapuivat vasta viisi minuuttia ennen ottelun alkua; aika tehokasta kaljanjuontia.

Peli alkoi tietysti ajallaan ja niin myös huuto. Meillä oli aika huonot paikat, aivan kulmassa ja kentän vieressä, mutta mitä muuta sitä voikaan odottaa halvimmilta lipuilta. Taitaa olla lippujen hinnat hieman karanneet käsistä, sillä halvimmistakin lipuista joutui pulittamaan 30 puntaa, mutta tästä huolimatta stadion on loppuunmyyty lähes joka pelissä. Ensimmäinen puoliaika oli aikamoista pallottelua, ainoastaan muutama kunnon maalitilanne, mutta tuskin me niitä kuitenkaan olisimme nähneet. Toinen puoliaika olikin sitten aiva eri juttu, sillä Newcastle hyökkäsi meidän päähän ja onnistui tekemään jopa kaksi maalia.

Jalkapallon seuraaminen on kielen kannaltakin varsin kehittävää puuhaa, sillä siellä oppii paljon uusia sanoja, kuten vaikkapa fucking puff. Ehkä sitä ei kuitenkaan kannata ihan maitokaupassa käyttää puhumattakaan pubista. Voi turpa olla sen jälkeen hieman rullalla tai äxänä. Muita Suosikin idolipörssin voittajia olivat wanger, ash hole, dick head ja fucking Al (oikeudet kirjoitusvirheisiin pidätetään). Meillä oli ainakin hauskaa, heistä en tiedä. Myönnetään, että heidänkin suut vääntäytyivät lievään virnistykseen, kun Javier Solano teki kaksi maalia. Onhan se kiva, että ulkomaalaiset ovat täälläkin joskus suosiossa, ettei tarvitse joka viikko lähetellä vihakirjeitä moskeijoihin.

Ensi viikon maanataina tulevat myyntiin liput Liverpool-peliin. Taidanpa mennä jonottamaan...