Tunnustan

Olen se epätoivottu henkilö joka lukee lehtiä kauppojen hyllyväleissä ja kassajonoissa. En vain akkain lehtiä Annaa, Trendiä tai Glorian kotia, minulle kelpaavat kaikki lehdet ylähyllyä lukuunottamatta. "Luethan lehdet vasta kotona, kiitos" vain yllyttää pahantekoon, olkaa hyvä vain.
Elintarvikehyllyissä pitäisi lukea samalla logiikalla "Tutkithan ruoat vasta kotona, kiitos", sillä onhan toki tärkeää tarkastaa onko kurkku vetinen tai onko myslipaketissa kookosta (yäk). "Kuuntelethan levyt vasta kotona, kiitos" levykaupassa voisi aiheuttaa hankalia reklamaatiotilanteita jos kuulija sattuisikin pettymään uusimpaan Richard Claydermanin tuotokseen Richardin löydettyä syntetisaattorin.
Tunnustan samalla siis myös sen,että oikeasti pidän naisten "hömppälehtien" lukemisesta. Rentoutumisen aste (tässä kiihkeässä ja kiireisessä elämässäni) on lähes täydellinen kun huolellisesti tarjonnan tutkittuani valitsen lehtihyllystä jotain, painun kotiin köllöttämään ja avaan "suuren muotinumeron". Ymmärrän hölmistyksen ja aivottomuusihmettelyt, kun otsikoissa onkin Hex-indexin heilahtelun sijaan "Viikko ilman farkkuja" tai "Pikkumekkojen Sydney".
Vertaan mielessäni hömppälehtiä tietokonepeleihin. Enhän minäkään ymmärrä mitään Grand Theft Autosta tai Hattrickista, mutta tiedättekös te millainen onkaan "Kaikille kivuton kajal"?