perjantaina, maaliskuuta 24, 2006

Kitsch ja Pää kylmänä, Nanook!

Krapulassa on mukava tehdä aivotyötä. Hyödyllisyydestä voidaan olla montaa mieltä. Ajattelin kuitenkin tehdä case studyn kaltaisen tulkinnan Studio Julmahuvin Kept Et Køel, Eskimo! -tilannekomediasta. Studio Julmahuvi on kokonaisuudessaan neroutta lähentelevä läpileikkaus lähihistorian tapahtumista ja loistavaa parodiaa aikamme television purukumimössöviihteestä. Kuitenkin Pää kylmänä, Nanook on tähän asti aiheuttanut minulle pettymyksen muuten mahtavassa kokonaisuudessa.

Lähdenkin tarkastelemaan Kept et Køel, Eskimoa siltä kannalta, että se on taitavasti tehtyä Kitschiä. Jospa tämän jälkeen seuraava katsomiskerta aukeaisikin uudella tavalla. Haen metodologisen pohjan kitschisyyden tulkinnalle Tomáš Kulkan tutkielmasta ”Taide ja Kitsch” [(Umení a kýč) (1994)], 2005. Käytän tässä Eero Balkin suomennosta.

Kulka käsittelee kuvataiteen ohella valokuvausta, kirjallisuutta, musiikkia, arkkitehtuuria, poptaidetta ja postmodernismia, sivuten turistia ja matkamuistoja. Kulka ei suoranaisesti puhu elokuvasta tai televisiosta, mutta katson että kitschiä voi esiintyä myöskin näissä taidemuodoissa. Onnistumiseni jääköön lukijoiden arvioitavaksi.

Karkeasti rajattuna Kulka jakaa kitschisyyden kolmeen ehtoon. Mikäli nämä kaikki osat täyttyvät, kyseessä mitä ilmeisimmin on kitschiä.

1) Kitsch esittää kohteita tai aiheita, joita pidetään yleisesti kauniina tai joilla on selvä tunnelataus.
2) Näiden kohteiden ja aiheiden tulee olla välittömästi tunnistettavia
3) Kitsch ei oleellisesti rikastuta esitettävään aiheeseen liittyviä assosiaatioita.

Ensimmäinen ehto täyttynee suoralta kädeltä, sillä eskimot iglussa herättää meissä kaikissa taatusti tunteita. Joidenkin mielestä näky voi olla kaunis, toisten mielestä ärsyttävän stereotyyppinen, jotkut taas voivat assosioida näyn muinaiseen maantiedon kirjaan. Väliinpitämättömyyskin on tunne, mikäli sellainen tulee jollekin sarjan kulusta mieleen. Hyvä. Siis olemme askeleen lähempänä loppupäätelmää.

Toinen ehto ei jättäne tulkinnan varaa. Jokainen, joka sarjaa on katsonut tunnistaa kyllä näkemänsä. Varmuuden vuoksi nimi vielä kertoo, mistä on kyse.

Kolmas ehtokin tuntuu ilmeisen yksiselitteisesti tulevan täytetyksi. Kukaan keskiverron älykkyysosamäärän haltija tuskin voi väittää, että tarkastelun alla oleva televisiohistoriallinen tekele rikastuttaisi edes rajallisesti aiheeseen liittyviä assosiaatioita. Päinvastoin. Sarja pelaa stereotypioilla jopa hyvän maun rajalle saakka.

Näin ollen kyseessä näyttäisi olevan mitä taidokkaimmin tehtyä kitschiä. Joku varmasti nyt väittää, että samalla tavalla voitaisiin tulkita Studio Julmahuvin jokainen osa-alue ja päätyä siihen lopputulokseen, että koko formaatti on kitschisyyttä puhtaimmillaan. Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että ironia ei milloinkaan kuulu kitschiin ipso facto, kuten Kulka meille muistuttaa. Tämä rajaa usean osa-alueen kitschisyyden ulkopuolelle. Jokainen katsokoon dvd-kokoelmaansa miten haluaa. Halusin tässä vain luoda uuden näkökulman, joka muuten olisi jäänyt ehkä ajatusten ulottumattomiin, jonnekin aivokuoren ja hilseen välimaastoon. Pitäkäämme kuitenkin aina mielessä, jotta de gustibus non est disputandum.

7 kommenttia:

laurabee kirjoitti...

Aivan riemastuttavaa rakas Jonas, hieno debyytti! :D

Anonyymi kirjoitti...

Kitsch on mielstäni tietyllä tavalla terminä sellainen, että sen tekijät ovat usein alansa ammattilaisia ja tiedostavat tekevänsä kitschiä, kun taas camp, joka eritoten huumorin avulla saattaa syntyä tahattomammin. Viihteen saralla kyse on monessa suhteessa samankaltaisesta ilmiöstä. Eli mauton tehdään jollain tavalla nautinnolliseksi. Summa summarum pitäisin nämä kaksi käsitettä erillään toisistaan, vaikka esteettisyyden tai sen puutteen kanssa kumpikin pelaa.

Näin siis perstuntumalta. Miten itse asian, Jipsu, näet? Toki muutkin saavat kommentoida.

-Joonas

laurabee kirjoitti...

Mihin teidän mielestänne ovat luettavissa kohtapuoliin ajankohtaiset Euroviisut? Joillekinhan ne voivat olla vakavaa viihdettä, toisille taas juurikin sitä "tahatonta campia".

laurabee kirjoitti...

Niin, periaatteessahan koko homma perustuu naapurimaa-hyväveli -sopimukseen -> kun te äänestätte meitä, me äänestämme teitä. Suomen pisteet on kait aina menneet ainakin Virolle, Venäjälle ja tietysti Ruotsille; Saksaa kuulemma aina äänestävät Turkki ja Itävalta. Entisen Jugoslavian maat kaatavat pisteitä naapureilleen, kuten myös Baltian maat toisilleen.
Perinteet elävät vahvoina, ehkä siinä yksi syy jatkaa laulukilpailua vaikka se voikin vaikuttaa hieman aikansa eläneeltä. (Enää kun ei tarvitse edes lauleskella oman kansallisvaltion virallisella kielelläkään...)

jonas kirjoitti...

Mahtavaa. Keskustelua. Juu, sori, Jari, sekoitin allekirjoituksesi johdosta sinut toiseen henkilöön. Kunderan sitaatti on vuodelta -85, en nyt tähän hätään muista, mistä kirjasta, mutta olen siihen törmännyt gradumateriaalia kartoittaessani. Käyttänen häntä aikalaismateriaalina, en ehkä tosin tässä kontekstissa, mutta kuitenkin. Nuo Eurovisionin laulukilpailut ovat tosiaan ihan oma maailmansa. Vaikea niitä on kategorisoida sen tarkemmin. Itse olen sitä mieltä, että on sääli, kun kisoissa ei enää lauleta omalla kielellä, vaan kaikki on sitä samaa puuroa. Suomen pisteisiin ja yleiseen menestykseen karkeloissa tällä ei tosin ole mitään merkitystä. Kojo - 0p.

laurabee kirjoitti...

Niin, nykyään vaan kaikki laulaa rakkaudesta ja lässynläästä. Mielestäni Kojon olisi pitäny saada pointsit ainaki sanoituksellisesta puolesta, sanoma ei vaan vissiin sit menny ihan perille :D

Jos joku nakkaa ydinkakkaa kohta tänne Eurooppaamme,
niin mitä haastat, kun kaikki saastat sieltä kasvoillemme saamme.
Jos joku viskaa pommin niskaan,
niin sä tuskin huomaatkaan.

Nuku pommiin, pommiin!
Nuku pommiin, niin on helpompaa.
Nuku pom, nuku pom, nuku pommiin, se rauhoittaa.

Liian kauan haaveillen. Nukuit alla, sain kaiken. Tukkaasi raastat vaan.
Käy neuvottelemaan.

Sä nuku pommiin, pommiin!
Nuku pommiin, niin on helpompaa.
Nuku pom, nuku pom, nuku pommiin, se rauhoittaa.

jonas kirjoitti...

Kiitos, Laurabeeniinkuinbeibi. Olinkin ehtinyt unohtaa, miten kuolemattomat sanat Kojon kipaleessa on.

Ranskan "Kojon" vastineena toimikoon ote kaksikon P.Bruel/B.Garcin kappaleesta Place des grands hommes eli Suurmiesten aukio.

Dans la vitrine je vois le reflet
D´une lycéenne derrière moi
Si elle part à gauche, je la suivrai
Si c´est à droite ... attendez-moi!
Attendez-moi! Attendez-moi! Attendez-moi!
Attendez-moi!

[Näyteikkunasta heijastuu
Takanani seisova lukiolaistyttö
Jos hän lähtee vasemmalle, seuraan häntä
Jos taas oikealle ... odottakaa minua!
Odottakaa! Odottakaa! Odottakaa!
Odottakaa!] suom. Juhani Jokinen